lauantai 15. syyskuuta 2012

Zoron miekat part02 - Teriä ja huotria

Thärvetuloa takas!

Viimeksi saatiin otettua miekasta mittaa ja tällä kertaa päästään jo hommiin!

-----------------------------------------------------------------------------------
HUOMIO!
Käyttämäni työkalut ovat väärinkäytettynä vaarallisia, ne pitävät pirusti meteliä JA aiheuttavat paljon pölyä ja purua. Huolehdi hyvästä ilmanvaihdosta ja imuroi jälkesi jokaisen työvaiheen jälkeen. Siihen tottuu.
Käytä suojaimia, kuten suojalaseja, hengityssuojainta ja kuulosuojaimia. Älä käytä väljiä vaatteita äläkä ketjuja, jotka voivat joutua koneiden liikkuvien osien väliin ja aiheuttaa vaaratilanteen. Jos sinulla on pitkät hiukset, pidä ne sidottuina ja paidan alla. Varmistu, että tiedät mitä olet tekemässä. En ole vastuussa teidän sohlailuistanne.
-----------------------------------------------------------------------------------

Viimeksi tosiaan piirrettiin vanerille (joka muuten on 9mm vahvaa/paksua koivuvaneria) monen monta ääriviivaa miekan terää ohjurina käyttäen. Sahaan terät irti sähköpistosahalla.

Tuosta!
Ja toistetaan operaatio vielä pari kerta...

SARRRRRRRRRRJA!
Tajusin, että minultahan loppuu vaneri kesken ja miekat tarvitset yhä huotrat. Joten tyydyn tällä kertaa kymmeneen kappaleeseen. Zoron miekat + varakappaleet (jos vaikka menee rikki syystä tai toisesta), yhden jätän sapluunaksi tulevaisuutta ajatellen, kaksi jätin työstövaiheiden testausta varten ja yhdestä teen sakabatou:n eli käänteiskatanan because.

Sitten. Ne huotrat (Saya). Huotra "normaalisti" valmistetaan tekemällä terän ääriviivat puuhun piirtämällä aihio, jota laajennetaan sopivan vahvuuden saavuttamiseksi ja sahaamalla aihio keskeltä halki.

Kun piirrät ääriviivat, katso että terän juuressa olevat pykälät, ovat linjassa (tässä tapauksessa) vanerin reunan kanssa, ettei tarvitse myöhemmin korjailla tsuban istuvuutta huotransuun kanssa

Piirretään ne ääriviivat.
Lisätään apuviivoja ja merkintöjä.
Tämän jälkeen puoliskoihin taltataan terän mentävät urat. Mutta olen laiska, elän nyky-ajassa JA minulla on mahdollisuus, käytän käsiyläjyrsintä.

Käsiyläjyrsin, teränä  n. 11mm halkaisijan tasapäinen terä.
 Molempiin puoliskoihin täytyy tehdä vähintään puolet terän vahvuudesta syvä ura. Koska vaneri on 9mm paksua, teen urasta n. 5.5mm syvän. Ja koska oman jyrsimeni säätäminen ei ole järin helppoa saatika tarkkaa, tein ensin testi-jyrsäisyn, kuten alla näkyy.

Testi-jyrsäisty'd. Tuli liian syvä.
Kun oikea syvyys löytyy, niin ei muuta kuin suojaimet päälle (pitäis olla jo testivaiheessa) ja menoks.


Kannattaa testata, mahtuuko terä jyrsittyyn uraan.
Mahtuu se!
 Kannattaa myös testata terän liikkuvuus terässä, eikä vain sen sopivuutta sen hetkiseen uraan. Pahoittelen videolla kuuluvaa kohinaa. Kannattaa klikata tuon videon äänet nollille tässä vaiheessa.


Se liikkuu! Se oikeasti liikkuu!!!

HOKS HOKS! Melkein menin lankaan!
Mites olisikaan käynyt, jos olisin tehnyt vain toiselta puolelta urat! Ei olisi tullut yhteensopivia paloja! JOTEN! Otetaan se pistosaha, ja sahataan aiemmin urien välien keskelle vedettyjä viivoja pitkin kappaleet MELKEIN irti. Ei sahata päädystä poikittain vielä. Pysyy paremmin kasassa ja on helpompi kiinnittää työpöytään.
Käännetään ylösalaisin ja piirretään uudet ääriviivat terästä ja jyrsitään pois.
Jälleen. Testataan joka kerran jälkeen, että miekat (testaa jokainen miekka, ellet jotenkin merkitse ylös, mikä terä menee mihinkin huotraan) sopivat jyrsittyihin uriin.

Nyt viimeistään ymmärtää, miksi piti tehdä toiset urat toisinpäin ;)
TÄSSÄ VAIHEESSA kannattaa testata, että terä menee puoliskojen väliin ja kulkee kokonaan sisään ja ulos. Riittää, kun pitää puoliskoista kiinni toisella kädellä lujasti yhteen puristamalla. Terän pitäisi kulkea kevyesti, pakottamatta puoliskoja liikkumaan mihinkään suuntaan.

Nyt kannattaa hioa urat käsin läpi hiomapapereilla, jotta vältytään myöhemmin maalatun terän naarmuuntumiselta. Tai ainakin hidastetaan/lievennetään naarmuuntumista.

Hiomapapereista: Moni, ellei kaikki, ovat joskus hiomapaperia käyttäneet. Olette varmaankin myös huomanneet sen selkäpuolella olevan jotain numeroita ja valmistajan logoja/nimiä ym. Numero tarkoittaa "jyvästen" määrää per neliösenttimetri. Mitä pienempi numero, sitä isommat jyväset ja sitä karkeampi paperi. Aloita 80:llä paperilla, jatka 120:llä, sitten 240:llä (tämän hionnan jälkeen maalatussa maalipinnassa ei enää näy hiontajäljet) ja lopuksi 360:llä tai 400:lla. Riippuen saatavuudesta.
Puuta hiottaessa, käytä alumiinioksidi-hiomapaperia (keltaista tai punaista paperia yleensä). Metallia hiotessa, käytä märkähiomapaperia (mustaa, kostutetaan veteen ennen hiontaa, jotta metallipöly ei jää tukkimaan paperia).

Itse unohdin hio urat ja terien kyljet ovat jo aivan naarmulla...

MUTTA! Nyt on aika liimata paloja yhteen!
Pursota liima toiselle puolelle.
...ja levitä sormella tasaiseksi kerrokseksi.
Tämän jälkeen läntätään palat päällekkäin, asetellaan näppituntumalla kohdakkain ja lopuksi työnnetään miekka väliin, jotta varmistetaan, että se pääsee kulkemaan sinne. Nyt terän kuuluukin liikuttaa paloja, oikean liikeradan löytymiseksi ja urien kohtaamiseksi.

Tollalailla.
MUTTA! Mites ton nyt sit puristaa yhteen liiman kuivumisen ajaksi? Eikö puristin hajota tuon tai pakota kieroksi?!
EI! Koska me käytämme teippiä! Tarpeeksi teippiä riittää puristamaan puoliskot yhteen ja pitämään ne paikoillaan liiman kuivumisen ajan.
Tarpeeksi teipiä.
Testaa jälleen, että terä edelleen liikkuu sujuvasti kokonaan sisään ja ulos. Jos ei, niin viillä teippi auki puukolla/mattoveitsellä puoliskojen välin kohdalta, jolloin pysty nopeasti vielä asettelemaan ne uudelleen, ennen liiman kuivumista. Liimasta riippuen, kuivuminen alkaa jo vartissa.
Lisää teippiä!!!
Ja kaikki terät liikkuvat hyvin.
Todiste. Vai otinko tämän kuvan ennen edellistä kuvaa, jonka jälkeen ne jumittuivat paikoilleen? *pokerface*
Tässä oli taas yksi työpäivä vanerin työstämisen jännittävässä (ja pölyisessä) maailmassa. Kiitos lukemisesta ja jaksamisia seuraavan kappaleen odottamiseen!
Muista tilata niin saat varmaan ilmoituksen asiasta!

3 kommenttia:

  1. Woah! Sinulla on oikein kunnon vermeet näihin hommiin :D Huomaa, että olet tehnnyt joskus ennenkin näitä hommia :'D Ehkä minäkin vielä joskus saisin tehtyä proppini yhtä hyvin... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, on ihan näppärää kun vanhempien luona on tilava autotalli missä tehdä. Ja oppilaitoksella on vielä paremmat tilat ja varusteet rakenteluun. Ainut vain, että nyt kun olen takaisin opiskelupaikalla, ei ole mitään proppia suunnitelmissa :'D
      Mutta sitten kun on, keksin varmasti tekosyyn viivytellä senkin tekemistä x)

      Poista
    2. Tuo vitkuttelu on tuttu juttu :'D Itsekin pitkitin edellisen propin (tein piikkinuijan) tekemistä ties kuinka kauan :D

      Poista