sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Zoron miekat part03 - Huotria ja teriä

Thärvetuloa takaisin tai, jos olet uusi, mukaan!

Viimeksi sahattiin miekanaihioita ja liimattiin huotria kasaan. Tällä kertaa avataan teippaukset ja tehdään teriin viisteet.

-----------------------------------------------------------------------------------
HUOMIO!
Käyttämäni työkalut ovat väärinkäytettynä vaarallisia, ne pitävät pirusti meteliä JA aiheuttavat paljon pölyä ja purua. Huolehdi hyvästä ilmanvaihdosta ja imuroi jälkesi jokaisen työvaiheen jälkeen. Siihen tottuu.
Käytä suojaimia, kuten suojalaseja, hengityssuojainta ja kuulosuojaimia. Älä käytä väljiä vaatteita äläkä ketjuja, jotka voivat joutua koneiden liikkuvien osien väliin ja aiheuttaa vaaratilanteen. Jos sinulla on pitkät hiukset, pidä ne sidottuina ja paidan alla. Varmistu, että tiedät mitä olet tekemässä. En ole vastuussa teidän sohlailuistanne.
-----------------------------------------------------------------------------------

 Aloitin tällä kertaa terien viisteiden teosta. Mietin todella pitkään, kuinka saisin tehtyä kaikkiin teriin samanlaista jälkeä ja mieluusti vielä kohtalaisen nopeasti. Mielessä kävi hiomakoneen käyttö mutta jäljen yhtenäisyys ja helposti syntyvät pahat virheet (ne kaikille tutut "oho!") ja erheet olivat liian suuri riski, tähän menetelmään olisi myös mennyt aika kauan aikaa...
Toinen ajatus joka mieleen tuli, että käsihöylällä olisin viisteet tehnyt, jälki olisi ollut melko hyvää mutta riippuvainen käyttäjän taidoista ja suoraan sanottuna en käsieni vakauteen ja tasaisuuteen luota, kun kyseessä on omalla arviolla tehtävä n. kahdeksan asteen viiste.
Lopulta keksin, että pöytäsirkkelin terän kaltevuutta pystyy säätämään ja siinä on ohjuri, jota vasten terää pystyy painamaan, samalla kun sen syöttääsirkkelistä läpi.

Hyvä ystäväni, pöytäsirkkeli.
 Menetelmä, jolla sirkkeliä käytin, rikkoo varmasti kaikkia turvallisuusmääräyksiä laitteen käytöstä, mutta luotin ymmärrykseeni asiasta, että millä kaikilla tavoin toimenpide VOI mennä pieleen, jolloinka osasin parhaani mukaan välttää niitä.

Säätönuppeja ja kahvoja ja rullia ja nappeja. Ja iso pyörivä terä.
Yläpuolella olevasta kuvasta näkyy, kuinka pienestä välistä työnsin terät läpi. Mutta entä toisen puolen viiste? Sirkkelin terähän kääntyy vain yhteen suuntaan kulmaan. Siispä, menin sirkkelin selkäpuolelle ja vedin terän sirkkelistä läpi, työntämisen sijaan. Tämä oli se vaarallisin osuus mutta hyvää jälkeä tuli ja kaikki sormet yhä tallella.

Saha-saha-saha-saha-saha-saha
Sakabatou ei onnistunut niin hyvin kuin toivoin, johtuen terän muodosta ja siitä, että viiste tuli terän "selkäpuolelle". Yhden terän jätin viisteyttämästä ja kaksi ensimmäistä terää meni testatessa enemmän tai vähemmän pieleen. Kannatti tehdä ylimääräisiä.

Nyt kun terät olivat viistetty, oli aika ottaa nauhahiomakone esiin. Otin huotrien ympäriltä teipit pois, kiinnitin hiomakoneen höyläpenkkiin puristimella ja aloin tasoittaa huotrien kylkiä.

Sitä pölyn määrää~
Tässä hommassa, kun tarkoituksena oli poistaa materiaalia, karkea hiomapaperi oli aivan ehdoton. Enintään 80:llä paperilla, mieluummin 40:llä tai 60:llä paperilla, jos valita voi.

Tarkoituksena on nimenomaan tasoittaa kauimmaisessa huotrassa näkyvät epätasaisuudet puolikkaiden välillä.

Huotransuun sisäreunojen hiontaan käytin metalliviilaa. En välttämättä vielä tähän kuvaan mennessä...
Yksi hiottu. Kaksi jälel. Hiomapaperissa karheaa pintaa tallella. Annie Lenox.

Jätetään reunat teräviksi, ne tasoitetaan toisella koneella.

On aika kaivaa käsiyläjyrsin jälleen käyttöön. Tällä kertaa käytetään terää, jolla voi tehdä 6x6mm kokoisia reunojen pyöristyksiä. Kiinnitetään huotra puristimella höyläpenkkiin. Laitoin terän huotran sisään, jotta puristin ei rusentaisi tyhjää huotraa kasaan.

Ainakin mielestäni laitoin terän paikoilleen mutta kuvan mukaan en...
Huolellisesti suoritettuna, huotraan saatiin todella mukavat pyöristykset.

Pahimmat jäljelle jääneet rosot poistetaan hiomapaperin avulla.

Hiotaan huotrista lyijykynämerkinnät pois. Tällä kertaa riittää hinta 120:llä paperilla, koska tämän jälkeen vuorossa on pakkelointi, jolla saamme täytettyä pienet virheet vanerin pinnassa, sekä tukittua puunsyyt ja huokoset, jotta se ei ime maalia itseensä mielettömiä määriä.

Hionnan jälkeen pyyhitään kappale kosteahkolla liinalla.

UUUUU! Shiny!
Tuolta huotra näyttäisi, jos sen nyt lakkaisi kirkkaalla lakalla. Mutta se ei ole päämäärämme tällä kertaa.

SPAKKELIA PINTAAN KUIN TEINI KONSANAAN!
Pakkelin levitykseen on lastoja ym. tarkoitukseen vartavasten valmistettuja työkaluja. Levitän pakkelin sormellani. Saan painettua pakkelia koloihin juuri sen verran kuin haluan/osaan/pystyn. Tosin pitkän pakkeloinnin päätteeksi on sormi ja nivelet ja lihakset ja jänteet todella kovilla...

Männynvärinen kitti oli käytössä ja tosiaan, puunväristä se on. Vasemman puoleisin huotra pakkeloitu/kitattu.
Ja pieni lepotauko tähän väliin... Ja ei kun jatkamaan!

"Ylimääräiset" tekemäni terät (sapluuna ja testiterät) osoittautuivat mielettömän näppäriksi kuivaustelineiksi!
Kannattaa pitää työpiste paljon siistimpänä kuin kuvassa näkyvä. Paljon helpompi imuroida pölyt ja jos tarvitsee laskea tavaraa pöydälle, se onnistuu ilman paniikkia.

Jälleen yksi työpäivä ja moni työvaihe takana. Siis nämä miekathan ovat valmiit. Aloitin blogin pitämisen vasta eilen. Mutta näitä kuvia on tosiaan läpikäytävänä runsaat 700kpl + ne täytyy muokata jne. Niin en tee yhtä isoa blogausta aiheesta vaan pikkuhiljaa pudottelen näitä tänne, kun aikaiseksi saan.

Kiitos lukemisesta ja jaksamisia seuraavan kappaleen odottamiseen!
Muista tilata niin saat varmaan ilmoituksen asiasta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti